lauantai 27. toukokuuta 2017

Matkasta castingii

Osa. 2

Pääsimme kuitenkin perille ja löysimme toimistoon. Ensivaikutelma oli todella odottava. Ei aluksi oikein tiennyt minne oli lähtenyt. Oli kuullu juttuja temppareista ja joskus katsonut sarjaa, mutta ei sitä pystynyt käsittämään, että nyt on itse siellä haastateltavana. Aivan huikee fiilis siis. Tuotantoon tutustuttiin siellä, eikä tilannetta tarvinu jännittää. Pieni jännitys moodi nyt kuuluu asiaan, koska emmehän me mitään koneitakaan ole. Tuotannon väki oli mukavaa ja asiantuntevaa, joten castingit sujuivat mutkitta.

Siinä kun meidät oli haastateltu, niin tuotanto ehdottikin jo sopparia meille ja paiskaamaan kättä tulevalle kaudelle. Siinä hetki katsottiin toisiamme silmiin ja hetkeäkään miettimättä tai asiasta keskustelematta otimme sopimuksen vastaan. Olimme tehneet tietoisen päätöksen jo hakemusta täyttäessä, että mikäli pääsisimme haastatteluun, niin pääsisimme myös saarelle. Kävimme paperit läpi ja siinä sitten allekirjoitimme paperit samoilta istumilta. Olisiko näin pitänyt oikeasti toimia, ilman sen suurempia miettimättä, niin ei missään nimessä, jos parisuhde olisi ollut kaikin puolin täydellinen.

Viisaasti jos olisimme halunnut pelata meidän elämänpeliä, niin olisimme tutustuneet toisiimme omatoimi etelänmatkalla uudelleen, mikä meidän oli tarkoitus tehdäkin. Emme vain olleet saaneet sitäkään aikaiseksi, joten ehkä jollain tietoisella tasolla hyväksyimme itsemme mukaan temppareihin. Ehkä meitä ei vain kiinnostanut toistemme seura enää. Tahdoimme lähteä tälle matkalle mukaan ja alkaa elämään sitä omaa elämää. Ehkä olisi myös pitänyt perehtyä sarjan aiempiin jaksoihin paremmin, mutta nyt ainekin elimme ja annoimme mennä vain. Olimme huolettomia, eikä mikään painanut mieltä. Laitoimme saarella ollessa melkein saman tien all In ja siitähän tälle matkalle lähtiessä oli kyse, jos iltanuotiolta tulisi huonoa video materiaalia. Näyttäisi sen kuvan, mitä parisuhteessa ollessa ei missään nimessä pidä olla. Molemmat varmasti myös hakivat tätä, tehdä jotain räjäyttävää ja uutta elämässä. Allekirjoitukset kun oli papereissa, niin siinä sitten toivotettiin tervetulleeksi meidät tuotannon puolesta temppareihin. Kättelimme ja lähdimme takaisin kotia kohti. 

Heti seuraavana päivänä lähdimme hakemaan passikuvia viisumeita varten. Palautettiin auto takaisin WestMacille ja aloimme hoitamaan asioita, että voisimme olla sen reilun kuukauden poissa kotoa. Pojille, eli silloisille meidän kissoille tarvitsi etsiä paikka missä he eläisivät ja olisivat, iso kiitos tästä vielä heitä hoitaneille. Kaikki laskut oli syytä hoitaa alta pois jo ennakkoon, ettei tulisi minkäänlaisia ikäviä yllätyksiä matkan aikana. Asiakkaat jouduimme siirtämään Sonjan osalta pidemmäksi aikaa seuraavalle vuodella. Kävimme useassa eri kaupassa hankkimassa tarvittavat kauneudenhoito välineet ja tuotteet, aurinkorasvat, musasoittimet, lääkkeet, niiden reseptit, laastarit, ym. jotta pärjäisimme matkan ajan hyvin niiden puolesta.



Mietimme myös hieman mitä kaikkia vaatteita tarvitsisimme reissulle mukaan. Teimme niistä listaa ja kuvasimme asukokonaisuudet, että saataisiin niitä myös blogiin. Iso projektihan se oli, yksi päivä meni pelkästään vaaterumbassa ja niiden sovittelussa. En kyllä lähtisi sellaiseen enää uudestaan. Lähtisin seuraavaan reissuun kaiken saa paikan päältä tyylillä. Reissut mitä yleensä heittänyt, niin harvemmin mitään on tullut matkaan pakattua, vaan kaikki on hommattu sitten sieltä reissun päältä.


Kuvapankkiin tulee linkki, missä myös kaikki asukokonaisuudet


Hoidimme matkustajavakuutukset ja kaikki pakolliset asiat mitä yleensäkin tehdään ennen ulkomaan matkaa, valuutta, passi, rokotukset, tulli määräykset matkatavaroiden suhteen, matkatavaravakuutus, käsimatkatavarat lennolla, valokopiot asiakirjoista, korteista ym. Oikeastaan ainoa mikä jäi tekemättä, niin matkustusilmoitus ulkoministeriöön. Ajattelin että tuotanto kuitenkin on hoitanut viisumit, työluvat ja muut pakolliset asiat ministeriöiden kautta, niin en nähnyt syytä alkaa itse ilmoittelemaan enää meistä. Aika kului tosi nopeasti siitä hakemuksen lähettämisestä eteenpäin. Kauheasti ei ehtinyt ihmettelemään, kun viikko haastattelusta oli mennyt jo eteenpäin.

Pari päivää myöhemmin meille kotiin tultiin kuvaamaan ja haastattelemaan meitä. Menimme kuvausryhmää vastaan parkkipaikoille ja mursimme jään siellä. Lähdimme asuntoomme ja jutustelimme small talkkia aluksi, kun kuvausryhmä siinä samalla viritteli kalustonsa käyttö valmiuteen, kun jutustelimme. Aloitimme asunnollamme kuvaukset, aluksi annoimme pariskuntana yhteisen haastattelun, jonka jälkeen omat henkilökohtaiset haastattelut. Oli kyllä mielenkiintointoista tehdä nuo haastattelut. Sellaista ei nyt joka päivä pääsisi kuitenkaan tekemään
Keitettiin kahvit jonka jälkeen vietiin pojat pihalle. Keli oli niin uskomaton, kun oli tullut tosiaan se ensilumi ja sitä oli toistakymmentä senttiä maassa. Pojat vipelsi menemään paksun hangen keskellä, mikä näytti niin hupaisalta kun kavereista ei meinannut näkyä mitään sieltä lumen keskeltä. Harmi vain, että seuraavana päivänä lumi alkoi sulaa pois, eikä siitä ollut tietoakaan, kuin vasta seuraavan kerran Thaimaan reissun jälkeen. Koti kuvaukset meni mielestämme hyvin. Hieman ehkä olimme molemmat jäässä ja kun koitimme muistella aluksi mitä puhuimme kameroille, niin eihän sitä siinä hetkessä enää muistanut mitä oli höpöttänyt. Vasta seuraavan kerran kun videoklipit tuli ulos televisiosta, niin palautu mieleen haastattelut.





Seuraavaksi oli vuorossa vielä viime hetken viimeistelyt pärstäkertoimeen. Päätimme molemmat värjätä mustalla hiukset. Sonja teki mulle hiustatuoinnin liukuvärjäyksellä, siitä tuli aivan mahtava. Kiitos vielä Sonjalle, oli meinaa isotöinen projekti. Aluksi Leikattiin hiukset tiettyyn muotoon jonka jälkeen parta, mihin myös alettiin hahmottelemaan kuvioita. Leikkaukset ja kuviot kun oli saatu valmiiksi, oli vuorossa hiusten, parran, viiksien ja kulmien värjäykset. Värjäykset tapahtui pienten siveltimien ja pensseleiden avustuksella. Oli aika jyrkkä vaan toi väriaine, joutui sellasen pitkän pillin kautta hengittämään, ettei tuu ongelmia elämänpelissä.




Kaikki kun oli valmiina, laukut pakattuina, pojat vietynä hoitoon, matkustusasiakirjat kunnossa ym. oli yksi yö edessä nukkua ja valmistautua reissuun lähtöön. Kaikki päivät olivat menneet niin pitkiksi kaiken yleisen hoitamiseen ettei ollut itse ainekaan ehtinyt asiaa jännittää millään tavalla, pois lukien se kerta kun hakemus oltiin juuri lähetetty ja vatsan pohjassa oli niitä perhosia.
Kaikki tavarat ei mahtunut edes samaan kuvaan...


7 kommenttia:

  1. Jonne mee hoitoon, että kehtaatki puhuu Sonjasta noin

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavaa, että viitsit avata tuota reissua enemmän. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Valtava muutos ton hiusten leikkuun, värjäyksen ja tautoinnin jälkeen. Olet kyllä komea mies!

    VastaaPoista
  4. Ihania kissa- ym. kuvia, ja komea mies, olkoon hänestä muuten, mitä mieltä tahansa! Aion seurata :)
    M

    VastaaPoista
  5. Mitä kaikkee haastattelussa oli?

    VastaaPoista
  6. Ihanat kissat :) Mitä pojille kuuluu nyt, oletko yksinhuoltaja?

    VastaaPoista

Uusi aikakausi alkaa

Uusi päivä, uudet kujeet.. Tutkimusmatka itseen, mutta puhutaanpa siitä jossain muussa luvussa. Vai kenties jossain muussa muodossa… hmmm…?...