sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Matka kohti kenttää

Osa. 3


Matkapäivän aamu koitti ja ovikello soi. Tiesin että kyytimme oli saapunut. Siinä vielä aamupalaa vedin, onneksi kuitenkin meillä oli hyvin varattu aikaa, että ehtisimme kentälle. Kiitosta vielä kyydeistä kentällä!! Ei tarvinut alkaa stressaamaan julkisia tai raahaamaan laukkuja sen enempää. Kentällä jouduimme vielä hoitamaan pari asiaa mitä ei oltu ehditty hoitamaan ennen sinne saapumista. Ostimme kentältä vielä matkalaturit ja vaihdoimme rahaa bahteiksi.





Rahanvaihto pisteellä ollessamme, näimme Jessen ja Emmin meidän takanamme ja puhuimmekin Sonjan kanssa, että he ovat aivan varmasti yksi saaren pariskunnista.

Emmi & Jesse

Jatkoimme rahanvaihtopisteeltä kohti wc-tiloja. Poistuessani wc.stä näin miehen odottavan jotakuta siinä vessojen edustalla. Jotenkin intuitio sanoi että hän olisi lähdössä myös matkalle mukaan. Aloin juttelemaan vessojen edustalla tuntemattoman mieshenkilön kanssa ja selvisikin, että hän on yhden pariskunnan puoliso, Juuso nimeltään. Sonja tuli nauraen Vilman kanssa pois wc tiloista. Vilma oli käsiä pestessä kysynyt Sonjalta, että oletko Sonja ja lähdetkö temppareille. Hän oli revennyt ja vastannut että kyllä lähden. Siitä sitten jatkoimme porukalla tapaamispaikallemme.



Juuso & Vilma

Joonas ja Jesse puolisoineen myös saapui sovittuun paikkaan. Nauroimmekin koko porukalla, että jokainen oli nähnyt kentällä jo ketä on lähdössä temppareille. Porukka oli ilmeisesti niin ”eksyksissä” olevia peuran poikasia siellä kentällä ollessa, että tunnistettiin toisemme hyvin, ketä reissuun on lähdössä. Todellisuudessa porukka oli ollut sen verran valveutunutta, että oli etsinyt toisensa jo aiemmin sosiaalisen median syövereistä.


Joonas & Pauliina


Käytiin porukalla vielä syömässä ennen lähtöä siinä kentän ravintolassa, jolloin aloitettiin koko porukan kanssa toisiimme tutustuminen. Ravintolasta taxfreehin ja sieltä sitten koneeseen. Kaikki päästiin melkein istumaan vierekkäin, paitsi minä ja Sonja. Siinä Joonaksen ja Pauliinan kanssa päätettiin, että otetaan pieni noste matkalle, jotta menisi lento nopeammin, sillä eihän siinä matkalla mitään muutakaan tekemistä olisi. Pari lasten leffaa tuli katsottua siinä sivussa. Siinähän se lento meni mukavasti, kun jutteli Joonaksen ja Pauliinan kanssa. Vaikka matkaseura olikin loistavaa, jäi hieman huonot vibat paikka järjestelyistä meno matkalla. En valita asiasta, vaan tahdon kertoa miltä se itsestä tuntui, kun niitä aitoja tunteita on penätty pidemmän aikaa minulta.


Edessä vas. Juuso, Vilma, Jesse, Emmi, Pauliina, Joonas
Takana vas. Jonne, Sonja






 Kentälle päästyämme tuotantotiimi oli meitä vastassa, hyppäsimme pariskunnat samaan vaniin ja tuotanto omaansa. Lähdimme kentältä kohti tilapäismajoitusta Dolphin bay resorttia. Matkan aikana pysähdyimme mäkkärissä syömään. Mäkkärin jälkeen takaisin vaniin ja kohti pranburia. Huomasi että matka oli ottanut osansa, sillä porukka alkoi olla päiväuni kunnossa maittavan lounaan jälkeen. Osa nukahtikin penkeille ja osa jopa vanin lattialle. Ihan huikeita kokemuksia varmasti nukkua Thaimaassa töyssyisellä tiellä vanin lattialla. 







Ensin menimme yhdeksi yöksi pranburin kylällä sijaitsevaan hotelliin. Kävimme peseytymässä ja vaihtamassa vaatteita, jonka jälkeen päätimme lähteä kylälle ja rannalle kävelemään. Pienen tutkimusmatkan jälkeen päätimme palata takaisin hotellille syömään. Hotellilla syötiin hyvin ja juotiin yhdet drinkit ruuan kanssa. Päätimme lähteä jokainen safkaamisen jälkeen nukkumaan, koska matkustaminen oli kieltämättä verottanut voimia aivan mielettömän paljon. Oli niin ihanaa päästä nukkumaan kunnon sänkyyn lentokoneen ja uuvuttavan vanimatkan jälkeen!! Lievä darra mikä oli hommattu vani-matkalle, niin siitähän täytyi vain nauttia täysin rinnoin, koska se oli ollut itse aiheutettua jokaisen kohdalta ja meillä kuitenkin oli ollut mukavaa tulo matkalla.






7 kommenttia:

  1. Parasta, että jaksat kirjottaa tälläsiä stooreja kulissien takaa! Vaikka itelläkin jäi vähän paska fiilis susta ohjelman tiimoilta, niin sellasta se elämän peli on ja uskon et siellä kuoren alla on ihan hyvä jätkä aitoine tunteineen ��

    VastaaPoista
  2. Se mitä on näytetty, on televisiota. Kaikki ei välttämättä ole niin kuin annetaan ymmärtää. Tämä blogi ja jossain kohtaa pyörähtävä tube-kanava saattaa varmaan avata hieman enemmän vielä asioita.

    VastaaPoista
  3. Mulla ei jäänyt missään kohtaa "paska fiilis" Jonnesta, päinvastoin. Ihmettelen, miten ihmiset on niin ennakkoluulosia ja käsittävät väärin toisia ihmisiä. Itse näen Jonnessa herkän ja tunteellisen kaverin, joka tosin peittelee ja panttaa tunteitaan, mutta ei kuitenkaan ole tunteeton. Tuollainen tunteiden panttaus on selviytymisstrategia, joka on opittu elämänpelissä. Kaikki eivät halua näyttää tunteitaan, vaan pyrkivät hallitsemaan niitä. Se on hyvä taito osata. Jos joku ei sitä tajua, se on hänen ongelmansa.

    VastaaPoista
  4. häviäjä ! jos joku on surkea ihminen niin se olet sinä.

    VastaaPoista
  5. Sä oot kyllä säälittävä yksilö.

    VastaaPoista
  6. Haluakko sää näitä klikkauksia vai kertoa asiasta,mulla menee mielenkiinto kun aina samat otsikot?

    VastaaPoista
  7. tosi hyvä kiitos kun teet nää!

    VastaaPoista

Uusi aikakausi alkaa

Uusi päivä, uudet kujeet.. Tutkimusmatka itseen, mutta puhutaanpa siitä jossain muussa luvussa. Vai kenties jossain muussa muodossa… hmmm…?...